Seuran tuore artikkeli nostaa esiin tärkeän kysymyksen: Tuleeko apu oikeasti, kun turvarannekkeen nappia painaa?
Todellisuus on, että mikään teknologia ei toimi 100 %:sti haastavassa maailmassamme. Verkkoyhteydet voivat pätkiä, sähkökatkot ovat mahdollisia ja inhimilliset tekijät vaikuttavat aina kokonaisuuteen. Silti teknologia tuo turvaa, jota ei muuten olisi saatavilla – ja mahdollistaa monelle itsenäisen asumisen pidempään.
Turvapuhelin tai hälytyspainike edellyttää käyttäjältä aktiivista toimintaa
Toimintakyvyn tai kognition heikentyessä painikkeen käyttö ei välttämättä onnistu
Hälytyspohjainen malli reagoi usein vasta, kun vahinko on jo tapahtunut
Siksi katse on siirtynyt yhä enemmän ennakointiin ja jatkuvaan seurantaan.
Esimerkiksi Vivagon ranneke ei ole pelkkä hälytyslaite – se tuottaa jatkuvaa tietoa toimintakyvystä ja vuorokausirytmistä. Kun muutoksia havaitaan ajoissa, voidaan tunnistaa juurisyitä ja puuttua tilanteeseen ennen kuin se eskaloituu esimerkiksi akuutiksi sairaustilaksi. Lisäksi automaattinen hälytys poikkeuksellisesta liikkumattomuudesta tuo turvaa tilanteissa, joissa käyttäjä ei pysty itse toimimaan.
Vivago Sentio AI -tutkateknologia tunnistaa poikkeamat ja kaatumiset ilman käyttäjän omaa toimintaa
Ratkaisu toimii ilman kameroita, yksityisyyttä kunnioittaen
Lopulta kyse ei ole yksittäisestä laitteesta, vaan siitä, miten teknologia rakentaa kerroksittain turvallisuutta ihmisen ympärille.
Täydellistä ratkaisua ei ole – mutta nykyteknologia mahdollistaa sen, että yhä useampi voi asua kotona turvallisesti pidempään. Ja se on jo valtava askel eteenpäin.
Samasta teemasta sivuiltamme löytyy myös maaliskuinen blogikirjoitus.