Voisiko teknologia auttaa hoitajia pysymään alalla?

Olen seurannut vanhuspalveluiden kehitystä ja teknologian hyödyntämistä jo pitkään. Keskustelu pyörii usein henkilöstömitoituksen, talouden ja kasvavan palvelutarpeen ympärillä. Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita, mutta välillä tuntuu, että yksi olennainen kysymys jää liian vähälle huomiolle: miten voisimme auttaa hoitajia tekemään työnsä paremmin ja samalla jaksamaan työssään?

Entä voisiko Vivagon kaltainen teknologia jopa lisätä hoitajien pysyvyyttä alalla – tai tehdä hoivatyöstä nykyistä kiinnostavamman vaihtoehdon?

SuPerin keväällä 2026 julkaiseman selvityksen mukaan joka neljäs ikääntyneiden palveluissa työskentelevä hoitaja harkitsee jatkuvasti alanvaihtoa. Lisäksi 43 prosenttia vastaajista kokee jatkuvaa huolta hoidon laadusta. Kyselyyn vastasi 3 817 hoitajaa, joten kyse ei ole vain yksittäisistä kokemuksista.

Nämä luvut pysäyttävät. Jos joka neljäs hoitaja pohtii jatkuvasti alan vaihtamista, meillä ei ole varaa jatkaa aivan samalla tavalla kuin tähänkin asti.

Hoitajat eivät ole kyllästyneet asiakkaisiin

Minusta SuPerin selvityksen ehkä tärkein havainto on se, että 73 prosenttia vastaajista mainitsi asiakkaat työnsä suurimmaksi ilonaiheeksi. Hoitajat eivät siis ole kyllästyneet ikäihmisiin tai itse hoitotyöhön. Päinvastoin. Työ koetaan edelleen tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

Kuormitus syntyy siitä, ettei työtä aina pystytä tekemään niin hyvin kuin ammattilainen itse haluaisi. Päivään mahtuu kiirettä, keskeytyksiä, tarkistuskäyntejä, hälytyksiä, tiedon etsimistä ja jatkuvaa huolta siitä, onko joku asiakas jäänyt ilman tarvitsemaansa apua.

Jos työvuoron jälkeen päällimmäinen tunne on jatkuvasti se, ettei ehtinyt tehdä työtään kunnolla, ei ole ihme, että alanvaihto alkaa tuntua vaihtoehdolta.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2025 julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa tarvitaan vuoteen 2040 mennessä lähes 26 000 lähihoitajaa ja noin 9 400 sairaanhoitajaa enemmän kuin vuonna 2021. Pelkkä uusien työntekijöiden kouluttaminen ei kuitenkaan riitä. Meidän on ennen kaikkea pystyttävä pitämään nykyiset ammattilaiset alalla.

Palvelujen tarve kasvaa, mutta resurssit eivät kasva samassa tahdissa

THL:n mukaan 75 vuotta täyttäneistä 13 prosenttia sai säännöllistä kotihoitoa vuonna 2024. Vuonna 2025 kuusi prosenttia ikäryhmästä asui ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Yli 85-vuotiaista säännöllistä kotihoitoa sai 29 prosenttia ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asui 15 prosenttia. Suomen väestö ikääntyy, joten avun ja hoivan tarve ei ole ainakaan vähenemässä. Samalla hyvinvointialueet joutuvat tekemään vaikeita ratkaisuja tiukassa taloudellisessa tilanteessa.

Ymmärrän hyvin, miksi uusien järjestelmien ja teknologiaratkaisujen hankintaa harkitaan tarkkaan. Kun talous on alijäämäinen ja säästöjä pitää löytää nopeasti, investointi voi näyttää paperilla ensisijaisesti uutena kuluna. Päätöksentekijöiden täytyy lisäksi varmistaa, että teknologia on turvallista, tietoturvallista ja aidosti hyödyllistä.

Silti tässä piilee mielestäni yksi nykytilanteen ongelmista. Vaikuttavaan teknologiaan ei aina uskalleta investoida, vaikka sen avulla voitaisiin vähentää kustannuksia, parantaa hoidon laatua ja helpottaa henkilöstön työtä pidemmällä aikavälillä.Hyödyt eivät välttämättä näy heti samalla budjettirivillä, jolle hankinnan kustannukset kirjataan. Investointi tehdään yhdessä paikassa, mutta säästö voi syntyä myöhemmin esimerkiksi vähentyneinä päivystyskäynteinä, lyhyempinä sairaalajaksoina, paremmin kohdennettuina kotikäynteinä tai henkilöstön vähäisempänä vaihtuvuutena. Tämä tekee vaikuttavuuden arvioinnista ja päätöksenteosta ymmärrettävästi vaikeaa.

Ehkä meidän pitäisi puhua vähemmän teknologian hankintahinnasta ja enemmän siitä, mitä nykyinen tapa toimia maksaa.

Teknologian pitäisi tuoda hoitajalle työrauhaa

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei teknologia saa olla itse tarkoitus. Vanhuspalveluihin ei tarvita lisää järjestelmiä vain siksi, että digitalisaatio kuulostaa hyvältä. Teknologiasta on hyötyä vasta silloin, kun se ratkaisee jonkin todellisen arjen ongelman.Hyvän teknologian pitäisi auttaa vastaamaan esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

• Kuka asiakkaista tarvitsee apua juuri nyt?
• Kenen voinnissa on tapahtunut muutos?
• Kenen luona yöaikainen käynti on tarpeellinen?
• Onko asiakkaan uni, aktiivisuus tai vuorokausirytmi muuttunut?
• Onko asiakkaalla tavallista suurempi kaatumisriski?
• Miten lääkitys tai toteutettu hoito on vaikuttanut asiakkaan vointiin?

Kun nämä tiedot ovat helposti saatavilla, hoitajan ei tarvitse toimia pelkän arvauksen, aikataulun tai yksittäisen havainnon varassa. Hän voi käyttää ammattitaitoaan ja kohdentaa apunsa sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Tätä pidän myös Vivago-ratkaisun tärkeimpänä tehtävänä.

Vivago auttaa näkemään muutokset ajoissa

Vivago-ratkaisussa voidaan yhdistää hoitajakutsu, henkilöturva, automaattiset hälytykset sekä asiakkaan hyvinvoinnin ja toimintakyvyn muutosten seuranta.

Vivago tuottaa tietoa esimerkiksi asiakkaan unesta, aktiivisuudesta ja vuorokausirytmistä (lisätietoja). Ratkaisu oppii tuntemaan asiakkaan normaalin rytmin ja voi ilmoittaa siinä tapahtuvista muutoksista.

Pelkkä tieto ei tietenkään hoida ketään. Mutta kun ammattilainen saa tiedon muutoksesta riittävän ajoissa, hän voi arvioida tilanteen ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ennen kuin pienestä muutoksesta kasvaa suurempi ongelma.

Tiedon avulla voidaan esimerkiksi havaita asiakkaan voinnin heikkeneminen, arvioida lääkityksen vaikutusta ja suunnitella yöaikaisia käyntejä yksilöllisemmin. Hoitajan ei tarvitse käydä jokaisen asiakkaan luona samalla kellonlyömällä vain varmistaakseen, että kaikki on hyvin. Käyntejä voidaan kohdentaa todellisen tarpeen mukaan.

Vivago-ratkaisun kautta asiakas voi myös kutsua apua helposti. Hälytys välittyy hoitajalle, joka voi vastaanottaa ja kuitata sen mobiilisovelluksella. Puheyhteyden avulla avuntarvetta voidaan arvioida jo ennen huoneeseen tai asiakkaan kotiin menemistä.

Ratkaisu voi tehdä automaattisen hälytyksen myös silloin, kun asiakas ei itse pysty painamaan hälytyspainiketta. Tämä tuo turvallisuutta erityisesti yksin asuville kotihoidon asiakkaille ja yöaikaan palveluasumisessa.

Vivago SentioAI puolestaan voi tunnistaa ilman kameraa tai puettavaa laitetta esimerkiksi kaatumisen, läsnäolon, liikkumisen ja vuoteesta poistumisen. Jos kaatumisriskissä oleva asiakas nousee yöllä vuoteesta, hoitaja voi saada tilanteesta ilmoituksen ja ehtiä paikalle ennen mahdollista vahinkoa.

Voisiko teknologia lisätä hoitajien pysyvyyttä?

En väitä, että teknologia yksin saisi hoitajan jäämään alalle. Palkkaus, johtaminen, työvuorot, henkilöstömäärä ja työyhteisön ilmapiiri vaikuttavat kaikki siihen, kuinka pitkään ihminen haluaa työssään jatkaa.Uskon kuitenkin, että toimivalla teknologialla voi olla paljon suurempi vaikutus henkilöstön pysyvyyteen kuin yleensä ajatellaan.

Jos teknologia vähentää jatkuvaa epävarmuutta, turhia tarkistuskäyntejä ja keskeytyksiä, se voi tehdä työpäivästä hallittavamman. Jos hoitaja saa ajoissa tiedon asiakkaan voinnin muutoksesta, hän voi käyttää ammattitaitoaan ennakoivasti eikä joudu jatkuvasti reagoimaan jo syntyneisiin ongelmiin.

Tämä voi lisätä tunnetta siitä, että oma työ on hallinnassa ja että sen pystyy tekemään hyvin. Juuri tämä tunne on mielestäni tärkeä myös alan pitovoiman kannalta.

Jos hoitaja joutuu päivästä toiseen tinkimään työnsä laadusta, hän alkaa ymmärrettävästi miettiä muita vaihtoehtoja. Jos hän sen sijaan kokee, että käytössä ovat riittävä tieto, toimivat työvälineet ja mahdollisuus keskittyä asiakkaaseen, kynnys lähteä voi olla korkeampi.

Teknologian arvoa ei siis pitäisi arvioida vain säästyneinä minuutteina tai vähentyneinä käynteinä. Yksi tärkeä mittari voisi olla myös se, kokeeko henkilöstö työnsä teknologian avulla hallittavammaksi, turvallisemmaksi ja merkityksellisemmäksi.

Voisiko moderni teknologia lisätä halukkuutta hoivatyöhön?

Kannattaa pohtia myös sitä, millaisen kuvan annamme hoivatyöstä uusille työntekijöille ja opiskelijoille.

Nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet siihen, että tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja että toimivat digitaaliset työkalut kuuluvat työelämään. Jos hoivatyö näyttäytyy jatkuvana kiireenä, manuaalisina rutiineina ja vanhentuneina järjestelminä, alan vetovoimaa on vaikea parantaa pelkillä rekrytointikampanjoilla.

Moderni teknologia voi tehdä hoitotyöstä kiinnostavampaa myös ammatillisessa mielessä. Hoitaja ei ole vain hälytysten vastaanottaja tai ennalta sovittujen tarkistuskäyntien suorittaja. Hän tulkitsee tietoa, tunnistaa asiakkaan voinnissa tapahtuvia muutoksia ja käyttää osaamistaan hoidon suunnitteluun.

Tällöin teknologia voi vahvistaa hoitajan asiantuntijaroolia. Se voi myös osoittaa opiskelijoille ja uusille työntekijöille, että vanhuspalvelut ovat kehittyvä, nykyaikainen ja ammatillisesti kiinnostava työympäristö.

Hoivatyön vetovoima syntyy ennen kaikkea työn merkityksellisyydestä. Teknologia voi kuitenkin auttaa varmistamaan, ettei tämä merkityksellisyys huku kiireeseen ja toimimattomiin käytäntöihin.

Teknologia ei saa tuoda lisää hälytyksiä ja järjestelmiä

On myös syytä sanoa ääneen, ettei kaikki teknologia automaattisesti helpota hoitotyötä. Huonosti toteutettu ratkaisu voi jopa lisätä kuormitusta. Jos järjestelmä tuottaa jatkuvasti turhia hälytyksiä tai henkilöstö joutuu käyttämään useita erillisiä sovelluksia, lopputulos on päinvastainen kuin tavoiteltiin.

Siksi teknologia pitää ottaa käyttöön yhdessä henkilöstön kanssa. Hälytysten täytyy olla asiakaskohtaisia ja tarkoituksenmukaisia. Tiedon pitää ohjautua oikealle henkilölle oikeaan aikaan, ja työntekijöiden on ymmärrettävä, miten tietoa voidaan hyödyntää hoitotyössä.

Mielestäni onnistunut teknologia toimii lopulta melko huomaamattomasti. Se ei vie hoitajan huomiota asiakkaasta, vaan antaa hoitajalle enemmän aikaa asiakkaan kohtaamiseen.

Uskallammeko tarkastella kustannuksia riittävän pitkällä aikavälillä?

Hyvinvointialueilla tehdään tällä hetkellä töitä erittäin vaikeassa tilanteessa. Siksi en halua syyllistää niitä varovaisuudesta. Päätösten pitää perustua näyttöön, ja investointien vaikuttavuus täytyy pystyä osoittamaan.

Toivoisin kuitenkin, että teknologiaa ei nähtäisi vain uutena kustannuksena. Investointeja pitäisi arvioida myös sen perusteella, kuinka paljon ne voivat vähentää henkilöstön kuormitusta, ehkäistä vakavia tapahtumia ja auttaa ikäihmisiä asumaan turvallisesti oikeassa hoitopaikassa.

Vaikuttavuutta voidaan selvittää esimerkiksi hallituilla piloteilla, selkeillä tavoitteilla ja yhdessä sovituilla mittareilla. Voidaan mitata muun muassa kaatumisia, päivystyskäyntejä, tarpeettomia tarkistuskäyntejä, hälytysten määrää, henkilöstön kokemaa kuormitusta ja asiakkaiden turvallisuuden tunnetta.

Mielestäni tähän listaan pitäisi lisätä myös henkilöstön pysyvyys ja työn vetovoima:

• Onko henkilöstön kokema kuormitus vähentynyt?
• Kokevatko hoitajat pystyvänsä tekemään työnsä paremmin?
• Onko sairauspoissaoloissa tai henkilöstön vaihtuvuudessa tapahtunut muutosta?
• Suosittelisivatko työntekijät omaa työpaikkaansa muille hoitajille?
• Kokevatko opiskelijat yksikön kiinnostavaksi tulevaisuuden työpaikaksi?

Jos tuloksia ei mitata, teknologian arvo jää helposti mielipiteeksi. Kun vaikutukset tehdään näkyviksi, päätöksentekokin helpottuu.

Hoitajaa ei voi korvata – eikä pidäkään

Vivago tai mikään muukaan teknologia ei ratkaise yksin henkilöstöpulaa. Teknologia ei korvaa riittävää henkilöstöä, hyvää johtamista, toimivaa työyhteisöä tai työn arvostusta.

Se voi kuitenkin auttaa hoitajaa hallitsemaan työpäiväänsä paremmin. Se voi vähentää turhia tarkistuksia, antaa tietoa asiakkaan voinnin muutoksista ja auttaa reagoimaan oikeaan asiaan oikeaan aikaan. Jos haluamme, että lähihoitajat pysyvät alalla ja että uudet ammattilaiset kiinnostuvat hoivatyöstä, työn täytyy tuntua hallittavalta, nykyaikaiselta ja merkitykselliseltä. Hoitajan pitäisi voida lähteä työvuorosta niin, ettei päällimmäiseksi jää huoli siitä, mitä jäi tekemättä.

Minulle teknologian tärkein tavoite vanhuspalveluissa on lopulta hyvin yksinkertainen: sen pitää vapauttaa hoitajan aikaa ihmiselle. Jos samalla pystymme parantamaan hoitajien työssä jaksamista, lisäämään alan pitovoimaa ja herättämään uusissa ammattilaisissa kiinnostusta hoivatyötä kohtaan, teknologian merkitys on paljon suurempi kuin pelkkä järjestelmähankinta.

Juuri siihen myös Vivagolla haluamme vaikuttaa.